Pulp-tarina: Merirosvot vastaan Espanjalaiset uhkaavalla rannalla.

Kultalaiva oli vahvasti aseistettu, mutta sillä ei lopulta ollut mahdollisuuksia. Kolme pienenpää merirosvolaivaa moukaroi sitä säälimättömällä tykkitulella. Espanialaiskapteenin ei auttanut kuin liputtaa antautumismerkki.

Samaan aikaan voimakas merenkäynti ajoi laivat paksuun sumuun. Seuraavista tapahtumista ei ollut yksimielisyyttä, mutta henkiinjääneistä suurin osa oli sitä mieltä, että laivat ajautuivat vauhdilla karikolle ja kaatuivat. Joka tapauksessa vain tusina miehiä selvisi hengissä saaren rantaan.

Siinä he makasivat henkeään haukkoen autiolla rannalla. kultalaivan hylyn valtava silhuetti näkyi himmeästi sumun keskeltä. Jossain siellä odotti mittaamattoman arvokas kultalasti ottajaansa. Merirosvoja oli selvinnyt viisi, loput olivat kultalaivan miehistöä. Kun he käänsivät katseensa sisämaahan, he saattoivat nähdä tiheän viidakon takana kohoavan mustanpuhuvan vuoren. Sen näkeminen täytti miesten mielet levottomalla ja alkukantaisella pelolla.

Juuri kun miehet valmistautuvat ottamaan toisistaan mittaa viimeisen kerran, kantautuu heidän korviinsa vertahyytävä kirkaisu. Pian heitä kohti juoksee puolialaston nuori nainen. Kauhu ja epätoivo paistavat hänen piinatuilta kasvoiltaan.

Musta Korppi on laivansa Korpinsiiven kapteeni. Lyhyenläntä ranskalaissyntyinen räätäli ajautui nuorena merille ja myöhemmin merirosvoksi. Hän on nopean ja hurjan uransa aikana niittänyt mainetta voittamattomana ja tulisieluisena miehenä. Hänen lyhyenläntä olemuksensa on poikinut lukemattomia kaksintaisteluhaasteita, jotka ovat koituneet monen uhkarohkean kohtaloksi …. ja jättäneet hänelle muutamia ilkeännäköisiä arpia.

Hänen voitokkuutensa ja onnensa takana hän pitää erästä synkkää kohtaamista kolme vuotta aikaisemmin. Hänen orastava kapteeninuransa oli hajoamassa miesten riitelyyn ja yleiseen epäonneen. Siinä murjussa, jossa hän sinä iltana hukutti murheitaan ei olisi kuvitellut tapahtuvan mitään merkittävämpiä juttuja kuin selkäänpuukotus, mutta siellä tuo mustaihoinen muukalainen hänen puheilleen kuitenkin hankkiutui.

Muukalainen lupasi Korpille onnekasta tulevaisuutta, kunhan mies vain jokaisen täydenkuun aikaan vuodattaisi sydänverta hänen nimensä, Meghbwhala, huulillaan. Ja merirosvon ammatissa verenvuodatukseen toden totta tarjoutui mahdollisuuksia.

Ja niin Korppi menestyi, ja nousi suorastaan legendaksi. Mutta uran edetessä häntä vaivasi yhä enemmän ja enemmän tämä muukalainen, joka tunkeutui hänen uniinsakin ja vei voiton maukkaan maun hänen suustaan. Ja viimein hän teki päätöksensä, jättää kunnioittamatta Meghbwhalan käskyä. Kului kuukausi ja toinenkin, eikä mitään ikävää tapahtunut. Pian Korppi jo sivuutti koko asian olankohautuksella.

Espanjalaiskaljuunan ryöstö tarvitsi usean miehistön yhteisoperaation. Se olisi Korpin siihen astisen uran huipennus. Kaikki meni kuitenkin pieleen ja nyt miehen sydämessä kytee epäilys.

Hänen tavoitteenaan on ryöstää kulta espanjalaisilta, mielellään heidän kuolleista käsistään, ja palata sivistyksen pariin voitokkaana miehenä … ja päästä Meghbwhalan nimestä ikuisesti eroon.